Pieni kirjoitushaaste

Halusin kokeilla kirjoittaa aikaisemmin kirjoittamisesta, mutta nyt olisi aika ottaa osaa pieneen haasteeseen, joka voi inspiroida sinuakin kirjoittamaan.

Laitan alle kuvia, joista minun pitäisi keksiä tekstin pätkä, taikka tarina. Tässä sitä mennään jälleen!

Kokeile sinäkin kirjoittaa tarina näistä kolmesta kuvasta ja laita se kohtaan "fan fiction", niin pääsen lukemaan tuotoksesi.

Eli... nuo ovat minun kolme kuvaani.

Tässä olisi tekstini:

Yön tummuus ympäröi Rosan. Hänen mustat hiuksensa liehuivat tuulen mukana tytön seistessä kallion kielekkeellä katse kohti merta. Syvyys, tuo mustuus... Kaikki tuo näkyi tytön silmien edessä. Miksi hän oli tällä kiellekkeellä alunperin? Kuinka hän oli päätynyt myrskyiseen yöhön.

Salama iski horisontissa kohti meren kuohua. Tuo hetki valaisi kaiken. Hän ei enää seissytkään tietämättömänä vaan ymmärsi nyt kaiken. Rosa oli paennut. Hän oli jättänyt äitinsä kruunajaissaliin hymyilemään aatelisille. Hän oli jälleen yön suojassa, tuossa tummuudessa hän tunsi olevansa kotona, vapaana. Kuin lintu kaartaa meren yllä. Vapaa.

Rosan kalpea iho tuntui kirkkaalta ukkosilmassa. Salama iski jälleen, ja pian sen jälkeen järisytti maailmaa äänellään. Kunpa hänkin voisi huutaa, huutaa kaikki tuntensa pois. Vapautua kruunun painosta, sen metallisesta muodosta. Mutta miksi hän ei voisi huutaa? Ei kukaan ollut kuuntelemassa... kukaan ei ollut komentelemassa mitä sanoa tai tehdä. Hän oli kaksin yön kanssa. Tuulen ympäröimänä.

Niinpä tyttö huusi. Huusi kaiken ulos sielustaan.

Vaikka tuuli oli vienyt hänen äänensä kuulemattomille korville, Rosa tunsi helpotusta. Hän sai olla vielä hetken vapaa. Vapaa lentämään kuin korppi, mustana tummaan yöhön meren aaltojen luokse.

Rosan mekon helma hulmusi kuin viimeistä päivää. Hänen hiuksensa olivat jo aloittaneet tanssin tuulen kanssa. Tyttö tunsi kämmenen asettuvan rauhallisena hänen hartialleen. Pian pehmeät huulet koskettivat hänen niskaansa ja kuiskailivat sanoja hänen korvaansa tuolla matalalla, mutta hunajaisella äänellä. Yoru seisoi hänen takanaan. Pojan tummat silmät ahmivat katseellaan meren tummuutta.

-Milloin saavuit, korppini?

-Ajoissa kuulemaan kauniin laulusi, prinsessani.

Rosa huokaisi syvään ja tummatukkainen poika käänsi nuoren neidon ympäri. Hänen silmissään saattoi nähdä valtameren pohjaakin tummemman katseen. Tuuli leikitteli nyt hänenkin hiuksillaan. Rosa nuolaisi huultaan ja käänsi katseensa sivulle:

Korpit olivat tulleet heidän luokseen viimein.

-Catnip K.

#writing #kirjoittaminen #nuoretkirjoittaa #catnipkarvonen #catnip #writingchallenge